Tekstit

Hanhisuon metro ja muita talvitarinoita

Kuva
”No, ensimmäisestä talvesta selvitty, miten meni?" on tervehdys, jonka kuulen usein näinä päivinä. Menneen talven tunnelma mittaa, kuulunko tänne, vai piipahdanko. Hanhisuon koulu muistuttaa monia paikkoja, joissa olen piipahtanut. Luokkahuoneissa tuoksuvat virolaiset puutalokaupunginosat Supilinn ja Karlova. Korkeiden ikkunoiden takana pyryttää lunta taukoamatta, niin kuin Tartossa. Myöhemmin Hanhisuota ympäröivät pellot tulvivat kuin Emajõgi keväisin, niin että osaan taloista pääsee vain saappain tai soutuveneellä. Nahkeat tulppaanit nitisevät, kun niitä kimppu toisensa jälkeen asetellaan maljakkoon. Joskus niitä ostettiin muutamalla kroonilla pieniltä vironvenäläisiltä torimummoilta, nyt urjalalaisesta K-marketista tarhamatkan varrelta. Hanhisuon koulun keittolassa on ruokakomero, joka johtaa Pariisin metroon. Lämminvesivaraaja humisee. Komeron väkevässä tuoksussa on sähköä, kukkaisia puhdistusaineita, multaisia puutarhahanskoja, epäjärjestystä ja hiiren papanoita. En oikea...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanhisuon talvi

Kuva
Alkuvuosi Hanhisuolla on sysipimeä, joka päivä tuntuu siltä kuin heräisi aamuyöhön. Helsinkiläinen kahden minuutin tarhakävelymme on vaihtunut 15 minuutin automatkaksi pomppuisilla, valottomilla jääteillä peuroja ja metsään kömpiviä muhkeita hirviä väistellen.  Totta kai opin rakastamaan tätä.  Aamun itkujen, tuulilasin riipimisen, haalareihin ja autoon pakkautumisen jälkeen istumme syvään hiljaisuuteen. Tyhjä, luminen metsätie rapisee, pitkien peltojen yllä  lepattaa aamun usva. Täysikuu on kaunis - siitäkin huolimatta, että täällä se ripustautuu repaleisten avohakkuiden ylle.  Mutta eräänä aamuna kaikki taas muuttuu:  kömmimme unisen Tuiskun kanssa rappuset alas pihamaalle, joka ei ole enää pimeä, vaan hennon vaaleansinervä. Katselemme koulunmäeltä raiteiden yli itään kellansiniselle aamutaivaalle, jossa enää  Venus  rusottaa. Tästä lähtien autossa ei enää tarvita kaukovaloja. Ohipyyhkäisevä juna pölläyttää raiteille lumipilven. Hämmästykseksemme Han...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanhisuon joulu

Kuva
Miltä kuulostaa muutto yhtenä viikonloppuna, sukujoulu välittömästi seuraavana sekä uudenvuoden juhlat heti sen jälkeen? Kuulostaa ihan… minulta. Muuttoa edeltävinä päivinä yritän peruuttaa kaiken muuttoavun selitellen: ”kyseessä on varmastikin melko kevyt muutto” tai: "kyllä me varmaan pärjätään ihan vaan kahdestaankin". Ilmeisesti olen päätynyt tällaiseen johtopäätökseen laskemalla, että olemme edeltävinä viikonloppuina toimittaneet Hanhisuolle tavaraa jo kuusi toyotallista sekä yhden peräkärryn. Muuttavia huonekaluja on rajallinen määrä, etenkin jos unohtaa laskuista pakastimet, puutarhakalusteet sekä huonekasvit, eikä mielessä käy edes kurkistaa ulkovarastoon tai parvekkeelle. Onneksi kukaan ystävistämme ei kuitenkaan usko helppoon muuttoomme (eikä helppoihin muuttoihin ylipäätään), vaan sitkeä muuttoapu saapuu paikalle kuin nakutettu. Kevyen sijaan muutostamme tulee varsin perinteinen painajainen eli useiden eri tahojen tarkkanäköisesti ennustama hässäkkä, jossa  viime...
1 kommentti
Lue lisää

Puuta ja pitsaa!

Kuva
Sydäntalvella muutamme 320-neliöiseen vanhaan koulurakennukseen, jossa on suora sähkölämmitys. Sähkön hinnat keskitalvella 2021-22 tulevat ennustusten mukaan rynnistämään hämmästyttävän korkeiksi, eikä Etelä-Suomen talvikaan vaikuta tavanomaisen leudolta. Onnistumme nappaamaan kilowattitunneillemme vielä kohtuullisen hintakaton, mutta sittenkin on tehtävä kaikkensa, jotta sähköä kuluisi mahdollisimman vähän.  Ennen muuttoa emme ehdi tehdä juuri minkäänlaista remonttia. Yllä kuvatuista syistä ja täysin hätäpäissämme päätämme kuitenkin satsata kolmeen uuteen ilmalämpöpumppuun. Lokakuisella koulunmäellä pyörii asentajia joka toinen viikko, mutta  kukaan ei pysty toimittamaan haluamiamme pumppuja.  Maailmanlaajuisen sähkömekaniikan komponenttipulan vuoksi ilmalämpöpumput ovat maahantuojalta kerta kaikkiaan lopussa. Vain koulun kahdessa luokkahuoneessa on muuttohetkellämme toimivat tulisijat. Opettajien asunnoista huonokuntoiset takat on jo aikaa sitten purettu ja nyt näid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alku

Kuva
Ensimmäinen yö uudessa talossa tuntuu suunnilleen samalta kuin ensimmäinen yö Delhissä: yhtä vieraalta, järkyttävältä, kylmältä ja huumaavalta. Vastoinkäymisiä pilkkopimeässä: avain ei sovi lukkoon, pakkasen kylmettämät puut syttyvät hitaasti, ja talo on edelleen laatikoittain täynnä tavaraa, omaakin, mutta enimmäkseen silti vierasta.  Tänä iltana nukkumaan mennään pipot päässä ja nenänpäät kylminä, kaikki viisi samaan, nopeasti patjoista kyhättyyn sänkyyn, koirat ja lapsi ja pehmolelut ja joulukalenterista putkahtunut pikkuauto sikin sokin toinen toiseensa kääriytyen. Tuli rapisee, ilmalampöpumppu hörisee ja ohiajavat tavarajunat jyskyvät. Savuiset huoneet tuoksuvat tutuilta kuin talot Tartossa. Huomenna kaikki alkaa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alussa oli suo, rata ja koulu

Kuva
Hanhisuon laidalla, junaradan varressa kohoaa valkoiseksi rapattu vanha kansakoulu pienen mäennyppylän laella. Kyläkoulu valmistui vuonna 1930 viereisen turvepehku- ja polttoturvetehtaan työläisten lapsille. Heti koulunmäen alapuolelta junat suhahtavat kiireesti kohti Turkua ja Tamperetta. Aikanaan ne pysähtyivät täällä, Hanhisuon pysäkillä. Suosta nostettu turve kiisi rataa pitkin Tampereen tehtaiden polttoaineeksi, läheiseltä Nuutajärveltä kuljetettiin lasitavaraa ja synkistä metsistä loputtomasti puuta.  Turve ja rata yhdessä tekivät Hanhisuosta eloisan pikkukylän, jossa toimi kolme kauppaa, kioski ja posti. Kirkkoa ei ollut: rakennusmestari Jalmari Salovaaran suunnittelema miesopettajain koulu oli kylän keskipiste ja ensimmäinen julkinen rakennus. Kouluun kuului keittola, oppilaseteinen, ala- ja yläkoulun luokat, veistosali eli puutyöluokka sekä kaksi opettajan asuntoa. Parhaillaan koulua kävi satakunta oppilasta useassa eri vuorossa.  Koneellisen turpeennoston käynnistytt...
Lähetä kommentti
Lue lisää