Puuta ja pitsaa!
Sydäntalvella muutamme 320-neliöiseen vanhaan koulurakennukseen, jossa on suora sähkölämmitys. Sähkön hinnat keskitalvella 2021-22 tulevat ennustusten mukaan rynnistämään hämmästyttävän korkeiksi, eikä Etelä-Suomen talvikaan vaikuta tavanomaisen leudolta. Onnistumme nappaamaan kilowattitunneillemme vielä kohtuullisen hintakaton, mutta sittenkin on tehtävä kaikkensa, jotta sähköä kuluisi mahdollisimman vähän.
Ennen muuttoa emme ehdi tehdä juuri minkäänlaista remonttia. Yllä kuvatuista syistä ja täysin hätäpäissämme päätämme kuitenkin satsata kolmeen uuteen ilmalämpöpumppuun. Lokakuisella
koulunmäellä pyörii asentajia joka toinen viikko, mutta kukaan ei pysty toimittamaan haluamiamme
pumppuja.
Vain koulun kahdessa luokkahuoneessa on muuttohetkellämme toimivat tulisijat. Opettajien asunnoista huonokuntoiset takat on
jo aikaa sitten purettu ja nyt näiden 60- ja 40-neliöisten huoneistojen
lämmönlähteinä toimivat pelkät sähköpatterit. Ilmalämpöpumppujen kaipuussa pohdimme
hetken myös uusien pönttöuunien asennusta, mutta pitkät toimitusajat ja muurauksen
jälkeinen kuukauden mittainen kuivumisjakso tarkoittavat, että uunit olisivat toimintavalmiudessa vasta kevättalvella, kun pahin alkaa muutenkin jo olla ohi.
Mietimme, pitääkö suunniteltu sukujoulu
perua tai leiriytyä kimpassa luokkahuoneisiin, kunnes vihdoin, marraskuun lähetessä
jo loppuaan vesilahtelainen Saharre Oy onnistuu nappaamaan meille kolme uutta sisä-
ja kaksi ulkoyksikköä, vieläpä valkoisia! Aiemmin tarjolla on ollut korkeintaan kynsilakanpunaisia yksiköitä, sieviä sinänsä, mutta vanhan koulun henkeen jokseenkin epäsopivia. Loppuvuoden ankarat ja yhtäkkiset pakkaset viivästyttävät vielä asennustöitäkin, mutta juuri ennen jouluvieraiden saapumista kummassakin isossa
luokkahuoneessa ja molemmissa opettajanasunnoissa hönkii kuin hönkiikin odotettu lämpöinen tuuli.
Nuohoojakin käy. Monen kylmän vuoden
jälkeen leivinuunia herätellään sylillinen kerrallaan uudelleen eloon. Hajonneen lieden muuraus saa odottaa, samoin oppilaseteisen ja kylpyhuoneen hormit, sillä ennen kevättä jäiselle katolle ei ole enää menemistä. Lopputulemana valmistaudumme ensimmäiseen Hanhisuon talveemme neljällä ilmalämpöpumpulla, viidellä tulisijalla sekä lukemattomalla
määrällä sähköpattereita, jotka suunnitellaan kierrettäväksi maksimissaan
peruslämmölle. Tarkenemmekohan? Lässähtääkö rahapussi heti ensimmäisen sähkölaskun kolahdukseen?
Tulisijat ovat nälkäisiä.
Kuinka nälkäisiä ne ovat? Kukaan ei tiedä. Säännöllisestä puulämmityksestä minulla on kokemusta ainoastaan
Virosta: 40-neliöisestä opiskelija-asunnostani Tarton Kastani-kadulta, sen piskuisesta, muhkuraisesta,
oikukkaasta, matalapaineella savuttavasta kaminasta sekä keittiössä pauhaavasta liedestä. 15 vuotta sitten koko talven lämpö syntyi kolmella heittokuutiolla. 320 neliötä on kuitenkin aika paljon enemmän kuin 40, toisaalta myös neljä ilmalämpöpumppua on enemmän kuin nolla ja 13 patteriakin parempi kuin ei yhtään. Yritämme selvittää puuntarvetta Facebookin "Pelastetaan vanhat talot!" ja "Maalaiskansakoululaiset" -yhteisöistä. Päätämme tilata 20 kuutiota, ja Lari hoitaa tilauksen.
Erinäisistä informaatiokatkoksista ja paikallisesta, hivenen niukkasanaisesta asiakaspalvelusta johtuen käy niin, että Lari tulee kyllä tilanneeksi 20 kuutiota - mutta yhteensä kolmelta eri toimittajalta. Koska Lari on Lari, hän ei kykene perumaan kuormista yhtäkään. Runsaan kannustuksen seurauksena puukuutiot saadaan sentään vähennetyiksi 60:stä 40:een. Ne saapuvat joulukuun alkuun,18 asteen kimaltavaan pakkasaamuun. Nyt tarvitaan käsiä!
Kommentit
Lähetä kommentti