Alussa oli suo, rata ja koulu

Hanhisuon laidalla, junaradan varressa kohoaa valkoiseksi rapattu vanha kansakoulu pienen mäennyppylän laella. Kyläkoulu valmistui vuonna 1930 viereisen turvepehku- ja polttoturvetehtaan työläisten lapsille.

Heti koulunmäen alapuolelta junat suhahtavat kiireesti kohti Turkua ja Tamperetta. Aikanaan ne pysähtyivät täällä, Hanhisuon pysäkillä. Suosta nostettu turve kiisi rataa pitkin Tampereen tehtaiden polttoaineeksi, läheiseltä Nuutajärveltä kuljetettiin lasitavaraa ja synkistä metsistä loputtomasti puuta. 

Turve ja rata yhdessä tekivät Hanhisuosta eloisan pikkukylän, jossa toimi kolme kauppaa, kioski ja posti. Kirkkoa ei ollut: rakennusmestari Jalmari Salovaaran suunnittelema miesopettajain koulu oli kylän keskipiste ja ensimmäinen julkinen rakennus. Kouluun kuului keittola, oppilaseteinen, ala- ja yläkoulun luokat, veistosali eli puutyöluokka sekä kaksi opettajan asuntoa. Parhaillaan koulua kävi satakunta oppilasta useassa eri vuorossa. 

Koneellisen turpeennoston käynnistyttyä 1960-luvun lopulla kylä kuitenkin hiljeni ja koulu autioitui.  Hanhisuon koulusta tuli osa Marjamäen koritehdasta, jossa entiset turpeennostajat punoivat värikkäitä kukkakoreja lähetettäviksi ympäri Eurooppaa. Luokkahuoneet värjäytyivät maalista sateenkaaren kirjaviksi.

Yksityisomistuksessa Hanhisuon koulu on ollut nelisenkymmentä vuotta. Koululla on sävelletty, maalattu, pidetty lääkärinvastaanottoa ja kesäkahvilaa, konsertteja, taidenäyttelyitä, kursseja sekä peti&puuro -majataloa. Koulua on kutsuttu Villa Tietolaksi ja Hanhisuon kulttuurikouluksi. Pihalla ovat vipeltäneet kanat ja laiduntaneet lampaat, kasvaneet lapset ja omenapuut. 

Sitten tulimme me: Pirkanmaan paluumuuttajat mukanaan pieni poika, koirat ja anoppi.