Alku

Ensimmäinen yö uudessa talossa tuntuu suunnilleen samalta kuin ensimmäinen yö Delhissä: yhtä vieraalta, järkyttävältä, kylmältä ja huumaavalta. Vastoinkäymisiä pilkkopimeässä: avain ei sovi lukkoon, pakkasen kylmettämät puut syttyvät hitaasti, ja talo on edelleen laatikoittain täynnä tavaraa, omaakin, mutta enimmäkseen silti vierasta. 

Tänä iltana nukkumaan mennään pipot päässä ja nenänpäät kylminä, kaikki viisi samaan, nopeasti patjoista kyhättyyn sänkyyn, koirat ja lapsi ja pehmolelut ja joulukalenterista putkahtunut pikkuauto sikin sokin toinen toiseensa kääriytyen. Tuli rapisee, ilmalampöpumppu hörisee ja ohiajavat tavarajunat jyskyvät. Savuiset huoneet tuoksuvat tutuilta kuin talot Tartossa.

Huomenna kaikki alkaa.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alussa oli suo, rata ja koulu

Kuva
Hanhisuon laidalla, junaradan varressa kohoaa valkoiseksi rapattu vanha kansakoulu pienen mäennyppylän laella. Kyläkoulu valmistui vuonna 1930 viereisen turvepehku- ja polttoturvetehtaan työläisten lapsille. Heti koulunmäen alapuolelta junat suhahtavat kiireesti kohti Turkua ja Tamperetta. Aikanaan ne pysähtyivät täällä, Hanhisuon pysäkillä. Suosta nostettu turve kiisi rataa pitkin Tampereen tehtaiden polttoaineeksi, läheiseltä Nuutajärveltä kuljetettiin lasitavaraa ja synkistä metsistä loputtomasti puuta.  Turve ja rata yhdessä tekivät Hanhisuosta eloisan pikkukylän, jossa toimi kolme kauppaa, kioski ja posti. Kirkkoa ei ollut: rakennusmestari Jalmari Salovaaran suunnittelema miesopettajain koulu oli kylän keskipiste ja ensimmäinen julkinen rakennus. Kouluun kuului keittola, oppilaseteinen, ala- ja yläkoulun luokat, veistosali eli puutyöluokka sekä kaksi opettajan asuntoa. Parhaillaan koulua kävi satakunta oppilasta useassa eri vuorossa.  Koneellisen turpeennoston käynnistytt...
Lue lisää

Hanhisuon joulu

Kuva
Miltä kuulostaa muutto yhtenä viikonloppuna, sukujoulu välittömästi seuraavana sekä uudenvuoden juhlat heti sen jälkeen? Kuulostaa ihan… minulta. Muuttoa edeltävinä päivinä yritän peruuttaa kaiken muuttoavun selitellen: ”kyseessä on varmastikin melko kevyt muutto” tai: "kyllä me varmaan pärjätään ihan vaan kahdestaankin". Ilmeisesti olen päätynyt tällaiseen johtopäätökseen laskemalla, että olemme edeltävinä viikonloppuina toimittaneet Hanhisuolle tavaraa jo kuusi toyotallista sekä yhden peräkärryn. Muuttavia huonekaluja on rajallinen määrä, etenkin jos unohtaa laskuista pakastimet, puutarhakalusteet sekä huonekasvit, eikä mielessä käy edes kurkistaa ulkovarastoon tai parvekkeelle. Onneksi kukaan ystävistämme ei kuitenkaan usko helppoon muuttoomme (eikä helppoihin muuttoihin ylipäätään), vaan sitkeä muuttoapu saapuu paikalle kuin nakutettu. Kevyen sijaan muutostamme tulee varsin perinteinen painajainen eli useiden eri tahojen tarkkanäköisesti ennustama hässäkkä, jossa  viime...
Lue lisää

Hanhisuon metro ja muita talvitarinoita

Kuva
”No, ensimmäisestä talvesta selvitty, miten meni?" on tervehdys, jonka kuulen usein näinä päivinä. Menneen talven tunnelma mittaa, kuulunko tänne, vai piipahdanko. Hanhisuon koulu muistuttaa monia paikkoja, joissa olen piipahtanut. Luokkahuoneissa tuoksuvat virolaiset puutalokaupunginosat Supilinn ja Karlova. Korkeiden ikkunoiden takana pyryttää lunta taukoamatta, niin kuin Tartossa. Myöhemmin Hanhisuota ympäröivät pellot tulvivat kuin Emajõgi keväisin, niin että osaan taloista pääsee vain saappain tai soutuveneellä. Nahkeat tulppaanit nitisevät, kun niitä kimppu toisensa jälkeen asetellaan maljakkoon. Joskus niitä ostettiin muutamalla kroonilla pieniltä vironvenäläisiltä torimummoilta, nyt urjalalaisesta K-marketista tarhamatkan varrelta. Hanhisuon koulun keittolassa on ruokakomero, joka johtaa Pariisin metroon. Lämminvesivaraaja humisee. Komeron väkevässä tuoksussa on sähköä, kukkaisia puhdistusaineita, multaisia puutarhahanskoja, epäjärjestystä ja hiiren papanoita. En oikea...
Lue lisää