Hanhisuon raiteilla

Ensimmäinen yö uudessa talossa tuntuu suunnilleen samalta kuin ensimmäinen yö Delhissä: yhtä vieraalta, järkyttävältä, kylmältä ja huumaavalta. Vastoinkäymisiä pilkkopimeässä: avain ei sovi lukkoon, pakkasen kylmettämät puut syttyvät hitaasti, ja talo on edelleen laatikoittain täynnä tavaraa, omaakin, mutta enimmäkseen silti vierasta.  Tänä iltana nukkumaan mennään pipot päässä ja nenänpäät kylminä, kaikki viisi samaan, nopeasti patjoista kyhättyyn sänkyyn, koirat ja lapsi ja pehmolelut ja joulukalenterista putkahtunut pikkuauto sikin sokin toinen toiseensa kääriytyen. Tuli rapisee, ilmalampöpumppu hörisee ja ohiajavat tavarajunat jyskyvät. Savuiset huoneet tuoksuvat tutuilta kuin talot Tartossa. Huomenna kaikki alkaa.

Hanhisuon laidalla, junaradan varressa kohoaa valkoiseksi rapattu vanha kansakoulu pienen mäennyppylän laella. Kyläkoulu valmistui vuonna 1930 viereisen turvepehku- ja polttoturvetehtaan työläisten lapsille. Heti koulunmäen alapuolelta junat suhahtavat kiireesti kohti Turkua ja Tamperetta. Aikanaan ne pysähtyivät täällä, Hanhisuon pysäkillä. Suosta nostettu turve kiisi rataa pitkin Tampereen tehtaiden polttoaineeksi, läheiseltä Nuutajärveltä kuljetettiin lasitavaraa ja synkistä metsistä loputtomasti puuta.  Turve ja rata yhdessä tekivät Hanhisuosta eloisan pikkukylän, jossa toimi kolme kauppaa, kioski ja posti. Kirkkoa ei ollut: rakennusmestari Jalmari Salovaaran suunnittelema miesopettajain koulu oli kylän keskipiste ja ensimmäinen julkinen rakennus. Kouluun kuului keittola, oppilaseteinen, ala- ja yläkoulun luokat, veistosali eli puutyöluokka sekä kaksi opettajan asuntoa. Parhaillaan koulua kävi satakunta oppilasta useassa eri vuorossa.  Koneellisen turpeennoston käynnistytt...