Hanhisuon talvi
Alkuvuosi Hanhisuolla on sysipimeä, joka päivä tuntuu siltä kuin heräisi aamuyöhön. Helsinkiläinen kahden minuutin tarhakävelymme on vaihtunut 15 minuutin automatkaksi pomppuisilla, valottomilla jääteillä peuroja ja metsään kömpiviä muhkeita hirviä väistellen. Totta kai opin rakastamaan tätä. Aamun itkujen, tuulilasin riipimisen, haalareihin ja autoon pakkautumisen jälkeen istumme syvään hiljaisuuteen. Tyhjä, luminen metsätie rapisee, pitkien peltojen yllä lepattaa aamun usva. Täysikuu on kaunis - siitäkin huolimatta, että täällä se ripustautuu repaleisten avohakkuiden ylle. Mutta eräänä aamuna kaikki taas muuttuu: kömmimme unisen Tuiskun kanssa rappuset alas pihamaalle, joka ei ole enää pimeä, vaan hennon vaaleansinervä. Katselemme koulunmäeltä raiteiden yli itään kellansiniselle aamutaivaalle, jossa enää Venus rusottaa. Tästä lähtien autossa ei enää tarvita kaukovaloja. Ohipyyhkäisevä juna pölläyttää raiteille lumipilven. Hämmästykseksemme Han...